AGRICOLA JA MUUT COLAT
Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!
Niin, mikä ihmeen Agricola? Latinastahan sekin tulee ja tarkoittaa maanviljelijää: ager tarkoittaa peltoa ja -cola-pääte tulee colere-verbistä, joka tarkoittaa mm. viljelemistä, myös (jumalten) palvomista. Colere-verbi taipuu partisiipin perfektissä cultum, josta puolestaan juontuu monen kielen kulttuuri-sana. Latinan cultura tarkoitti konkreettista muokkausta ja viljelyä, mutta myös henkistä kehitystä ja jalostusta (Cultura animi philosophia est, Filosofia on mielenviljelyä).
Italiassa ei voi olla törmäämättä edicola-nimisiin täpötäysiin lehtikioskeihin. Luulin pitkään, että taustalla on jokin painotuotteeseen (edizione) viittaava sana ja samainen -cola-pääte, mutta eipä olekaan: sana tulee latinan sanasta aedicula, joka tarkoitti pientä taloa tai temppeliä (aedes ja diminutiivipääte -cula) mutta usein myös jumalten alttaria. Roomalainen insinööri-arkkitehti Vitruvius viittaa juuri tällaiseen seinässä olevaan syvennykseen, kun kuvailee esi-isien muotokuvien (vahanaamioiden) sijoituspaikkaa yksityistalossa De architectura -teoksessaan. Pompejissa ja Herculaneumissa on säilynyt sekä tällaisia seinässä olevia että omalla jalustallaan seisovia aedicula-ratkaisuja. (KUVA: aedicula pompejilaisesta yksityistalosta)
Italian kielessä edicola tarkoittaa yhä ensisijaisesti tällaista pientä seinässä olevaa, usein kahden pylvään ja pikku katoksen rajaamaa syvennystä – nykyään vaikkapa Neitsyt Marian tai muun pyhimyksen patsaan tai kuvan suojaksi. Esimerkiksi Roomassa niitä on lähes joka korttelissa. Antiikin perintönä on myös niitä isompia itsenäisesti seisovia alttarimaisia rakennelmia. (KUVA) Niiden tarkempi nimitys – erotukseksi lehtikioskista – on edicola votiva tai edicola sacra. Kuvissa myös muutama yksinkertaisempi edicola, joka ei aina ole ”pienen temppelin” muotoinen, vaan vaikkapa seinässä oleva ristikolla suojattu ja /tai kehystetty pyhimyksenkuva.
Kommentit
Lähetä kommentti