ETYMOLOGIOITA JA SUDENKUOPPIA

Hyvää Gaius Julius Caesarin murhapäivää! Caesar murhattiin senaatin kokouksessa 15.3. 44 eKr. maaliskuun iduksena, Idibus Martiis. Roomalaisessa kalenterissa idus osui kuukauden 13. tai 15. päivälle. Sana on 4. taivutusluokan monikkomuoto (vokaalit ääntyivät pitkinä) ja on säilynyt italiassakin monikossa: le idi di marzo. Tämänkertainen blogiteksti muistuttaa viimekertaista, sillä olen kerännyt siihen muutamia esimerkkejä "elävästä elämästä" suomennostyön lomasta. Gratia-/merci-etymologiaa pyysi avaamaan ystäväni.

Yksi suodenkuopista luettaessa tai suomennettaessa antiikin ajan latinankielistä tekstiä on, että monella nykykielissäkin esiintyvällä latinapohjaisella sanalla oli 2000 vuotta sitten enemmän tai vähemmän eri merkitys kuin nykyään. Esimerkiksi verbi discutere tarkoitti latinassa alun perin konkreettisesti mm. särkemistä ja pirstomista, ei suinkaan kiistelyä tai keskustelua. Eli esimerkiksi puhetaidonopettaja Quintilianus viittaa verbillä puheen aiheen pilkkomiseen osiksi. Suomentajan on siis syytä olla tarkkana! Sen sijaan disputare tarkoitti jo antiikissa mm. pohtimista ja väittelemistä (de gustibus non est disputandum, makuasioista ei voi kiistellä).

Suomenkin kriminologia- yms. sanojen pohjalla oleva latinan substantiivi crimen (neutrisukuinen, joten monikkomuoto crimina) taas tarkoitti ensisijaisesti syytettä tai kannetta (juridisia termejä esim. causa criminis syyteperuste, in crimen vocare asettaa syytteeseen) ja vasta metonyymisesti rikosta tai väärinkäytöstä.

Latinan substantiivi gratia on monen nykykielen kiitos-sanan pohjalla (italian grazie, espanjan gracias, myös ruotsin gratis). Alun perin sana tarkoitti suloutta ja viehkeyttä (Gratiae, sulottaret), sitten myös suosiota tai palvelusta ja metonyymisesti sitten kiitosta, joskaan ei vielä irrallisena sanana (gratiam habere olla kiitollinen, gratias agere kiittää). Ranskan merci sen sijaan pohjautuu latinan sanaan merces, joka tarkoitti mm. palkkaa. Nykymerkityksensä ranskan sana sai kaiketi 1100-luvulla: granz merciz 'suurkiitokset' v. 1135. (KUVA: kolme sulotarta Sandro Botticellin maalauksessa)

Quaestio on yksi näitä sanoja, joilla on monenlaisia jälkeläisiä ja johdannaisia nykykielissä. Latinassa sana tarkoitti kuulustelemista, kyselyä (quaerere, kysyä), metonyymisesti usein myös tuomioistuinta ja oikeudenkäyntiä – ja myös sitä tehtävää ja kysymystä. Cicero käyttää sanaa esimerkiksi Sextus Rosciuksen puolustuspuheessa oikeudellisesta tutkinnasta. Alun perin sana tarkoitti etenkin orjien kuulustelua, ja esimerkiksi komediakirjailija Plautuksen (n. 255–184 eKr.) näytelmissä sana mainitaan usein kun orjaa kovistellaan ja pelotellaan isännän kuulustelemaksi joutumisella, mihin usein liittyi myös kiduttamista: orjaa uhataan ruoskimisella, jos tämä ei saavu isännän kuulusteluun (si aberis ab eri quaestione).