SILLANRAKENTAJIA JA MUITA PAPPISHENKILÖITÄ

Innoitus tähän blogitekstiin tuli katsottuani Yle Areenasta dokumentin New Yorkin sillanrakentaja. Antiikin Roomassa pontifex tarkoitti pappisviran haltijaa, Rooman tärkeimmän pappiskollegion jäsentä. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa juuri sillanrakentajaa (lat. pons + facere). Tämän pappiskollegion, collegium pontificum, tehtäviin kuului jumalten palvonnan valvonta ja uskonnollisten instituutioiden hallinta. Kollegion perusti perimätiedon mukaan Rooman toinen kuningas Numa Pompilius jo 600-luvulla eKr., ja siihen kuului aluksi kolme, Caesarista lähtien peräti 16 jäsentä.

Nimityksen pontifex oletetaan juontuvan konkreettisesti siitä, että pappiskollegio vastasi ensimmäisen Tiber-joen ylittävän sillan (Pons Sublicius) rakentamiseen ja ylläpitoon kuuluvista riiteistä. Sillan nimi puolestaan tulee joko latinan paalua tarkoittavasta sanasta sublica, koska silta rakennettiin paalujen varaan, tai volskin kielen puulevyjä tarkoittavasta sanasta, koska alkuperäinen silta rakennettiin kokonaan puusta – jotta se olisi helppo nostaa ylös puolustustilanteessa. Siltaa pidettiin pyhänä, ja siltä käsin toimeenpantiin arkaaisia riittejä, kuten olkinukkien heittäminen jokeen vainajien henkien lepyttämiseksi vietetyn Lemuria-juhlan aikana (nuket saattoivat symboloida varhaisempia ihmisuhreja).

Kollegion johtaja oli pontifex maximus, ylipappi, jonka alaisuuteen kuului myös viime blogitekstissä mainitun Janus-jumalan ylipappi. Augustus sai ensimmäisenä keisarina pontifex maximuksen viran (KUVA), ja sittemmin kaikki Rooman keisarit pitivät sitä hallussaan Gratianukseen asti 300-luvun lopulle. Nimitys elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä, sillä se on katolisen kirkon pään, paavin, nimitys. Paavit alkoivat käyttää sitä jo 400-luvulla, joten tämä myöhempi käyttötarkoitus on jatkunut huomattavasti pidempään.

Antiikinaikaisesta sillasta, joka ylitti Tiber-joen Forum Boariumin vaiheilta, ei ole nykyään mitään näkyvissä, ja nykyinen Ponte Sublicio ylittää joen hiukan eri kohdasta. Itselleni Ponte Sublicio tuli 1990-luvun lopulla Rooman Ostiensen kaupunginosassa asuessamme hyvinkin tutuksi, sillä se oli lähes päivittäinen kulkureittimme Testaccion ja Trasteveren kaupunginosien läpi Gianicolo-kukkulan ja Vatikaanin suuntaan. Matkaa tuli 5-6 km, mutta yleensä jalkaisin pääsi nopeammin, noin tunnissa, kuin parilla bussilla keskustan kautta. (Hulluja nuo suomalaiset!)

Toinenkin antiikin Rooman pappiskollegio näkyy nykyaikana, joskin epäsuoremmin. Augurit (lat. augures) tulkitsivat jumalten tahtoa tarkkailemalla mm. taivaan merkkejä, lintujen lentotapaa ja -suuntaa, ääntelyä ja nokkimista. Myös augurien määrä vakiintui Caesarin aikana 16:een. Tarkoituksena ei ollut niinkään ennustaa tulevia tapahtumia kuin ottaa selville jumalten suhtautuminen johonkin suunnitteilla olevaan toimeen. Augurin virka oli elinikäinen, ja sen merkkinä oli käyrä sauva (KUVAT).

Latinan sana augurium tarkoittaa paitsi tätä enteiden tarkkailua ja selittämistä myös ennusmerkkiä, italian augurio (mon. auguri) lisäksi monenlaista toivotusta juhlapyhien alla tai merkkipäivänä: Auguri di Natale! tai Auguri di compleanno! tai vain Auguri! Toivotetaan siis hyväenteistä ja suotuisaa juhlapyhää, merkkipäivää tai tulevaa vuotta, linnuilla tai linnuitta.