”Miksi latinaa, eikö se ole kuollut kieli?”

Olen turkulainen suomentaja ja historian sekä kielihistorian ystävä. Olen ollut latinan kielen ja antiikin kulttuurin kanssa tekemisissä noin 40 vuotta ja matkan varrella tutustunut myös tytärkieliin espanjaan, italiaan ja ranskaan. Etenkin italiaan. Olen myös opettanut latinaa ja italiaa. Latinan opetus on nykyään kovin marginaalista jopa yliopistoissa, joten yhtenä syynä Latinistin laatuaikaa -blogin perustamiselle on latinatietämyksen levittäminen – asiapitoiselta mutta rennolta ja henkilökohtaiselta pohjalta. 

Kiinnostuin antiikin Roomasta, kun luin 9. luokalla norjalaisen Elisabet Doredin historiallisen romaanin Tiberius oli rakkauteni kodin kirjahyllystä (Hannes Korpi-Anttilan suomennos on muuten kestänyt hyvin aikaa). Aloin etsiä tietoa Juliusten ja Claudiusten suvuista ja laadin sukupuunkin romaanin keskushenkilöistä. Keisari Augustuksesta tuli jonkinlainen kaukorakkaus, heti Elviksen jälkeen. Nyt on vaikea palauttaa mieleen, mitä ne tietolähteet silloin olivat, mutta varmaan aloitin kodin 1950-luvun tietosanakirjoista ja lainasin kirjastosta kirjoja. Porissa oli mahdollista opiskella latinaa vain keskustan Lyseon lukiossa, jonne tietysti suuntasin. Latinan opiskelu täytti kaikki odotukset, paljolti oivallisen opettajan ja latinistiesikuvan Ritva Helariutan ansiosta. Latinan muoto-oppi tuli opittua vaivattomasti, kaikki vain jotenkin kolahti. 

Vuosikymmenten mittaan latinan tietämykseni on karttunut ja syventynyt. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta. Opiskelin yliopistossa myös tytärkieliä espanjaa, italiaa ja ranskaa, italiaa arvosanaan asti. Italiaa olen sittemmin käyttänyt näistä monipuolisimmin. Kulttuurihistorian opinnot olivat hyvä lisä ja suureksi avuksi ensimmäisissä suomennostöissä. Graduni tein orjien rankaisemiseen liittyvistä ilmaisuista komediakirjailija Plautuksen näytelmissä. Roomaan pääsin ensimmäistä kertaa keväällä 1987, Suomen Rooman-instituutin (Villa Lanten) antiikintutkimuksen johdantokurssille. Opiskeluaikana perehdyin Villa Lanten kurssilla myös piirtokirjoituksiin, suoraan antiikista säilyneisiin kiveen kaiverrettuihin kiehtoviin dokumentteihin. Keskiajan latinaan ja antiikin tekstien keskiaikaisiin käsikirjoituksiin tutustuin 8 kk:n kurssilla Vatikaanin kirjastossa. Jo opiskeluaikana kiinnostuin ns. vulgaarilatinasta, jossa on piirteitä puhekielestä ja romaanisista kielistä. Pöytälaatikkoväitöskirjani tarkemmin rajaamattomana aiheena on pohjoisitalialaisen Piacenzan alueelta säilyneiden 800-luvun oikeudellisten asiakirjojen latinan muuttuminen italian suuntaan. 

Antiikin Rooman kirjallisuuden suomentamisesta kiinnostuin jo opiskeluaikana, ja olen tähän mennessä suomentanut Ciceron Puhujasta-teoksen (2006) ja Quintilianuksen Puhujan kasvatus -teoksen 1. osan (2014). Nyt viimeistelen työryhmän jäsenenä insinööri-arkkitehti Vitruviuksen De architectura -teoksen suomennosta (Arkkitehtuurista). Myös kokoelma Ciceron oikeuspuheiden suomennoksia on tekeillä ja jossain vaiheessa toivottavasti myös Columellan roomalaista maataloutta ja puutarhanhoitoa käsittelevän teoksen suomennos. Ehkä vielä Pliniuksen mammuttiteos Naturalis historiakin, kahden muun kanssa.

Latinan kieleen suhtaudun ennen muuta muinaisen kulttuurin aikanaan elävänä kielenä, joskin myös sen myöhemmät vaiheet kiinnostavat, samoin kuin tytärkielet, joihin suhtaudun nykylatinana. Moniin ”romaanisiin” piirteisiin törmää jo ennen ajanlaskun alkua kirjoitetuissa teksteissä.

Blogissani haluan avata latinan ja antiikin maailmaa etenkin omien kokemusteni pohjalta. Tulette siis lukemaan ainakin niistä piirtokirjoituksista ja keskiaikaisista käsikirjoituksista, nykykielten latinaan pohjaavien sanojen etymologioista, Ciceron nokkelista oivalluksista, roomalaisten rakennustaidoista, latinan näkymisestä tytärkielissä tai italian murteissa et cetera. Sekalaisessa (aika)järjestyksessä. Usein saan inspiraation katsoessani jotain italialaissarjaa, kuten Isä Matteon tutkimuksia. Suunnittelen myös pienimuotoista latinan tekstikurssia (valealkajille?): kuinka avataan ja jäsennetään latinankielistä antiikin tai keskiajan tekstiä. Ne sijamuodot!