MAKSAA JA MIELENLIIKKEITÄ

Italialaissarjasta osui korvaan huudahdus Hai fegato! eli Oletpa sinä rohkea! Fegato kuitenkin tarkoittaa maksaa. Jo antiikin roomalaisille maksa (lat. iecur) tarkoitti sydämen ohella paitsi sisäelintä ja siitä valmistettua ruokaa myös moninaisten tunteiden sijaintipaikkaa. Runoilija Horatius käyttää sydänsuruista puhuessaan ilmausta iecur ulcerare, haavoittaa mieltä. Runoilija Juvenalis taas kuvailee vihanleimahdusta sanoin iecur ardeat ira ('maksa vihasta hehkuu'). Myös italiassa sanotaan Mi rode il fegato! ('Maksaani riipii!'), kun ottaa raskaasti päähän, jopa Mi mangio il fegato! ('Ahmin maksani!'). Maksa symboloi jo antiikin ihmisille myös rohkeutta ja fyysistä voimaa.

Miksi sitten juuri maksa? Yhteys rohkeuteen ja fyysiseen kestävyyteen saattaa pohjautua mytologiaan. Titaani Prometheus varasti jumalilta tulen lahjoittaakseen sen ihmisten käyttöön. Ylijumala Zeus suuttui tästä ja tuomitsi Prometheuksen ikuisesti kahleisiin Kaukasusvuoristoon. Joka päivä suuri kotka nokki Prometheuksen maksan, mutta maksa kasvoi joka yö takaisin, ja kotka palasi syömään sen taas. Myytissä on ripaus tottakin, sillä maksa on ihmisen ainoa elin, joka pystyy uudistumaan lähes kokonaan.

Roomalaiset myös katsoivat, että jumalat vaikuttivat juuri maksan eri osiin, ja maksan erilaiset epämuodostumat tai arvet nähtiin merkkinä jumalten epäsuosiosta. Haruspeksi (haru-spex, sisustenkatsoja) oli ennustajapappi, joka pyrki ottamaan selkoa jumalten tahdosta tutkimalla uhrieläinten, erityisesti lampaan, sisäeläimiä. Käytäntö oli peräisin etruskeilta, ja tasavallan aikana haruspeksit olivat vielä etruskeja. Julius Caesarilla oli oma henkilökohtainen haruspeksi, etruskisyntyinen Spurinna, jonka kerrottiin ennustaneen diktaattorille jopa tämän traagisen kuoleman.

Jos haruspeksi tarkastellessaan uhrieläimen maksaa huomasi siinä edellä mainittuja poikkeamia, hän vertasi sitä pronssiseen maksaan, johon oli merkitty eri taivaaanalueet ja eri jumalten edustamat alueet. Näin ennustajapappi saattoi päätellä, mikä jumaluus oli lähettänyt jonkin tietyn merkin (joka saattoi olla hyvä tai huono enne) ja yritti sitten ymmärtää ja selittää sen merkityksen. Pohjois-Italian Piacenzan läheltä löytyi vuonna 1877 pronssinen lampaanmaksan malli (kuvat alla), johon on etruskikirjoituksella merkitty eri jumaluuksien alueet (16 reuna-aluetta ja peräti 24 sisäaluetta). 

Entä latinan sana iecur? Neutrisukuinen sana (taipuu iecuris tai iecinoris) ei ole sellaisenaan säilynyt tytärkieliin. Italian fegato (paino fégato) tulee latinan ilmauksesta iecur ficatum eli viikunoilla täytetty tai viikunoiden kera tarjoiltu maksa. Ilmaus voi viitata myös siihen, että eläintä (esim. hanhea tai porsasta) ylisyötettiin viikunoilla maksan kasvattamiseksi. Horatius puhuu valkoisen hanhen viikunoilla ravitusta maksasta, ficis pastum iecur anseris albae. Jo muinaiset roomalaiset siis olivat tämänkin, nykyään epäeettisenä pidetyn, käytännön takana. Roomalainen Apicius kuvailee kuuluisassa keittokirjassaan tällaisen ”viikunamaksaisen” porsaan valmistuksen. Nyky-Italiassa samaa perinnettä jatkaa vaikkapa venetsialainen herkku fegato alla veneziana, jossa viikunat tosin on korvattu ohueksi leikatulla sipulilla.

KUVA: viikunakori pompejilaisessa seinämaalauksessa