ANTIIKIN TEKSTI TUTUKSI
Suomennan parhaillaan valikoimaa Ciceron oikeuspuheita. Hanke jäi muutamaksi vuodeksi Vitruviuksen arkkitehtuuriteoksen mittavan ryhmäsuomennostyön jalkoihin – ja onpa muuten virkistävää selvitellä taas Ciceron pitkiä ja polveilevia lausekulkuja Vitruviuksen insinöörilatinan jälkeen. Näistä Caeliuksen puolustuspuheella (Pro Caelio) on erityinen sija sydämessäni, sillä se oli aikanaan ensimmäinen antiikin teksti, jota opettelin lukemaan. Olin syksyllä 1984 innokas 19-vuotias klassillisen filologian ensimmäisen vuoden opiskelija Turun yliopistossa, ja mieleeni on jäänyt mm. se, että lehtori totesi heti aluksi luennoimisen tulleen oikeastaan tarpeettomaksi sitten kirjapainon keksimisen. Latinan tekstikurssilla luennointi tarkoitti sitä, että tekstiä käytiin opettajan avulla läpi lauseenjäsennyksen näkökulmasta. Opettaja myös kertoi tekstin taustatapahtumista ja saneli oppilaille tekemänsä käännöksen, joka oli usein melko sananmukainen ymmärtämistä ja tenttiin lukemista helpottamaan. (KUVA: etenkin opiskelun alkuaikoina tekstiin tuli luennolla runsaasti merkintöjä)
Tekstiedition ensimmäistä sivua katsoessamme jäivät mieleen myös lehtorin sanat, ettei ”tarvitse välittää niistä sivun alareunan oppineen näköisistä merkinnöistä”. Näissä merkinnöissä mainitaan niin sanotut poikkeavat lukutavat (lat. lectio) muissa saman tekstin keskiaikaisissa käsikirjoituksissa. (KUVA)
Kun koko opiskeluajan olin tutkinut antiikin tekstejä seminaarikirjaston hyllystä otetuista moderneista painetuista editioista kommentaareineen, oli käänteentekevä, suorastaan harras elämys päästä 1990-luvun lopulla Vatikaanin kirjastoon kahdeksaksi kuukaudeksi tarkastelemaan keskiaikaisia käsikirjoituksia. Esimerkiksi Kaarle Suuren aikana 800-luvulla pergamentille kopioitu Cicero-käsikirjoitus saattoi olla kopioitu antiikista säilyneestä käsikirjoituksesta. Siinä historian siivet todella havisivat ja vuosisadat vilisivät.
Keskiaikaisia käsikirjoituksia tutkaillessa konkretisoitui sekin, kuinka helposti tuon ajan kopioija saattoi tehdä virheen vaikkapa huolimattomuuttaan tai huonon kielitaitonsa vuoksi – esimerkiksi tämän vuoksi syntyi niitä poikkeavia lukutapoja. Kaikki kopioijat eivät välttämättä edes osanneet latinaa kovin hyvin, joten jopa sananvälit ovat joskus miten sattuu. Latinassa yksi kirjainkin voi muuttaa osittain tai kokonaan lauseen merkityksen, kun vaikkapa sanan sijamuoto tai verbin persoonapääte muuttuu. Joskus muuttuu koko sana (esim. jäljempänä Caelius-puheen alussa quis – quid).
Latinankielisen tekstin kääntäminen poikkeaa monessa suhteessa nykykielisistä. Teksti on ensin käytävä läpi sanakirjan kanssa ja jotain käännöstä apuna käyttäen, sitten ”avattava” syntaktisesti eli kiinnitettävä huomiota sanojen taivutusmuotoihin ja siihen, mitkä sanat kuuluvat yhteen. Itse teen ensin jonkinlaisen ”luurankokäännöksen”, jota sitten täyttelen vähitellen ”lihalla”. Oma osuutensa työstä on suomennoksen hiominen mahdollisimman luettavaan asuun muttei kuitenkaan tinkiä liikaa alkutekstin tyylistä. (Ciceron sivujen mittaisia virkkeitä on välillä pilkottava luettavuuden vuoksi.) Tekstit vaihtelevat suuresti vaativuustasoltaan, ja esimerkiksi grammatiikan, juridiikan, retoriikan ja rakennustaidon teksteissä on paljon erikoistermejä ja jollain yleisellä sanalla voi niissä olla aivan oma merkityksensä. Latinan perusluonteeseenkin arkaaisena kielenä kuuluu, että samalla sanalla voi olla lukemattomia eri merkityksiä, sekä konkreettisia että abstrakteja (esimerkiksi res). Ajallinen etäisyys aiheuttaa omat haasteensa, ja joskus suomentajan onkin valitettavasti todettava, ettei vain ymmärrä jotain kohtaa. Usein erikieliset käännöksetkin poikkeavat toisistaan. Etenkin oikeuspuheiden tyyppisissä teksteissä on olennaisen tärkeää perehtyä aikakauden poliittisiin ja yhteiskunnalliseen tapahtumiin ja niissä mainittuihin henkilöihin. Viittaukset ovat usein varsin ylimalkaisia, koska kirjoittaja olettaa lukijan tai kuulijan tietävän, mistä on kyse. Antiikin tekstin suomentaminen muistuttaakin usein sen jäävuoren kaivamista pinnan alta.
Seuraavassa yritän summittaisesti havainnollistaa latinankielisen tekstin ”avaamista” Ciceron Pro Caelio -puheen alusta viisi ensimmäistä riviä. Käännöksen jälkeen on suluissa sanan sanaluokka, sijamuoto, suku ja luku, perusmuoto, substantiiveista yksikkö- ja monikkomuoto, adjektiiveista ja pronomineista pääsana, verbeistä perusmuoto ja subjekti. Sen tarkemmin en lähde tässä avaamaan latinan kieliopin ihmeellistä maailmaa... (Kuriositeettina mainittakoon, että tässä tuli osin eläydyttyä keskiaikaisen kopioijan maailmaan, kun kirjoitin koneelle aikanaan kirjoituskoneella kirjoittamaani luentokäännöstä, jota sitten olen muokannut julkaistavaan asuun.)
Si Jos (konjunktio)
quis, joku (indefiniittipronomini)
iudices, tuomarit (substantiivi, iudex iudices)
forte sattumalta, ehkä (adverbi)
nunc nyt (adv.)
adsit on paikalla (verbi, aktiivin konjunktiivin yks. 3., infinitiivi adesse, ad 'luona', esse
'olla', subjekti quis)
ignarus tietämätön (adjektiivi, mask. yks. nominatiivi, ignarus ignara ignarum, pääsana quis)
legum, laeista (substantiivi, mon. genetiivi, lex leges)
iudiciorum, oikeudenkäyntien (subst., mon. gen., iudicium iudicia)
consuetudinis totunnaisen käytännön (subst., yks. gen., consuetudo consuetudines)
nostrae, meidän (possessiivipronomini, fem. yks. gen., noster nostra nostrum, pääsana consuetudinis)
miretur ihmettelee (verbi, pass. konjunktiivin yks. 3., inf. mirari, subjekti quis)
profecto varmaankin (adverbi)
quae mikä (interrogatiivipronomini, fem. yks. nom., qui quae quod, pääsana atrocitas)
sit on (verbi, aktiivin konjunktiivin yks. 3., inf. esse; konjunktiivi, koska epäsuora kysymyslause, subjekti atrocitas)
tanta niin suuri (adj., fem. yks. nom., tantus tanta tantum, pääsana atrocitas)
atrocitas hirveys, kauheus (subst., yks. nom., atrocitas atrocitates)
huiusce tämän (demonstratiivipronomini + ce, fem. yks. gen., hic haec hoc, pääsana causae)
causae, tapauksen, jutun (subst., yks. gen., causa causae)
quod koska (konjunktio)
diebus päivinä (subst., mon. ablatiivi, dies dies)
festis juhla- (adj., mask. mon. abl., festus festa festum, pääsana diebus)
ludisque ja näytäntöjen aikaan (subst., mon. abl., ludus ludus + que 'ja')
publicis, yleisten, julkisten (adj., mask. mon. abl., publicus publica publicum, pääsana ludisque)
omnibus kaikkien (indefiniittipronomini, neutrin mon. abl., omnis omnes, pääsana negotiis)
forensibus Forumin, oikeudellisten (adj., neutrin mon. abl., forensis forenses, pääsana negotiis)
negotiis toimien (subst., mon. abl., negotium negotia)
intermissis, ollessa keskeytettyinä (verbin intermittere partisiipin perfekti, neutrin mon. abl., intermissus intermissa intermissum, pääsana negotiis)
unum yksi (numeraali, neutrin yks. nom., unus una unum, pääsana iudicium)
hoc tämä (demonstratiivipronomini, neutrin yks. nom., hic haec hoc, pääsana iudicium)
iudicium oikeudenkäynti (subst., yks. nom., iudicium iudicia)
exerceatur on käsiteltävänä (verbi, passiivin konjunktiivin yks. 3., inf. exercere, subjekti hoc iudicium)
Ja sitten tueksi rautalanka- /kapulakäännös Ciceron hengessä: Hyvät tuomarit, jos nyt paikalla sattuisi olemaan joku sellainen henkilö, joka ei tunne oikeuskäytäntöämme eikä lakejamme, hän varmaan ihmettelisi, miten juuri tämä tapaus on niin erinomaisen kauhea, että juuri tämä on käsiteltävänä juhlapäivinä ja julkisten näytäntöjen aikaan, kun muuten kaikki toiminta on Forumilla keskeytyksissä …
Seuraavassa blogitekstissä avaan tarkemmin antiikin tekstien keskiaikaisten käsikirjoitusten maailmaa.
Kommentit
Lähetä kommentti